simple things

nämä kuvat ovat olleet kovin pitkään taustoittamassa näyttöä. mutta harmikseni en muista mistä nuo löysin. jos tunnistaa, saa vihjata.

sad and useless

different day

Eräs päivä dokumentoin epätarkkoja kuvia siitä, kuinka Viimasta on kasvanut hurja poika. Ps, paita on mun yläasteaikainen! Ostin sen Hollannista. Täti: "Mitä sun äitis sanoo kun tossa on tommonen ruma sana!" Nykyään paita ilahduttaa Viimaa sillä välin kun minä pukeudun kukkamekkoihin.

how long do I have to climb

Löysin kivat punaiset kengät neljällä eurolla kirppikseltä ja dyykkasin tyynyt! Tyynyt haisee aika pahasti pahalta ja ne on rikki, mutta äkkikö ne pesee ja korjaa. Tänään on kummallinen päivä. Surullinen päivä. Tuo päivä oli kiva päivä kun löysin nuo kengät ja tyynyt.

kadonneet kuvitelmat

Lentokala

 

Hilpein mielin. Kuva ei ole minun ottama, jostain joskus löysin. Sain eilen avaimen keijukartanoon, pian on muutto edessä. Keijukartanoksi kutsutaan Viiman kanssa, sellainen se on. Lumottuja paikkoja lumottujen paikkojen jälkeen. Tämän hetkinen kerrostalo, jossa asun, on lumottu myös. En tiedä kerroinkohan siitä. Mun asuntooni muuttaa kaverini, ihana nähdä, miten asuntoni jaksaa tehdä onnelliseksi aina vain uusia ja uusia ihmisiä. Auringonvaloinen asuntoni, lempeä rakkaus. Jos rakkautta kuvattaisiin punaisen sijaan keltaisella, rakkaus olisi juuri asuntoni värinen.

Hankin kirjastokortin Tampereen kirjastoon. Filosofian valintakoe oli eilen ja se meni paremmin kuin tiedotusopin koe. Toivon ja uskon, että filosofiaa kohti käy tieni syksyllä. Näillä fiiliksillä ja näkymillä näin. Aloitin myös kirjablogin, koska kaiken lukiossa paahtamisen jälkeen aion lukea jälleen mitä erinäisempiä ja jännittävämpiä kirjoja.

Olen kierre, kulkukierre, puutoskierre, jonne kaikki eksyvät. Tarjoan kodin kodittomille tunteille ja täällä ne pääsevät elämänsä suurimmalle esiintymislavalle. Elävän voimakkaasti ja vahvasti nuo tunteet. Ei ainakaan voi väittää, etteivätkö nuo kodittomat tunteet saisi liikkumatilaa ja suurta nautintoa vallatessaan minun pään sisäisen hernelaatikkoni. 

Lentokoneiden keksimisestä luin eilen illalla. Siitä kuinka linnut ovat käytännöllisiä (Nelli Hietala - Lintujen käytännöllisyys) ja ne auttavat meitä olemaan eksymättä, ne toimivat oppaina kun maailma on liian kiinnostava. Lintuoppaiden määrä kasvoi ja kasvoi, ja sitten ihmiset lähtivät lentoon. Näin he pääsivät määränpäihinsä äärimmäisessä ennätysvauhdissa. Mutta ihmiset kuitenkin alkoivat painaa liikaa ja taivaalle tuli ruuhkaa. Yhä useammat ihmiset halusivat samoihin paikkoihin lentäen. Lentokone.

Hellästi sanoja

Tipsu Tuhkur sylissäni ja Jouni kateellisena saamastani Tipsuhetkestä ja Tipsun huomiosta! Viima kuvaili. <3

Tipsullakin silmät kiinni! Kurrrr!

 Hirmuisen suuri ikävä Tipsua. Olen vähän ailahdellut. Pääsykokeista ei ole jäänyt kivaa fiilistä. Pelottaa filosofiakin. Pitäisi nukkua enemmän. Ostin kivat punaiset korkokengät, jotka näyttävät hassuilta. Huomenna aion taas ryhditäytyä tämän elämäni kanssa.

Sain Viimalta Maniac light -mukin, josta juon kokista :---) hihi

nyt!

Viima kamerataikuroi! Katarina on tänään vähän väsynyt. Olen katsellut kuvia. Voi kuinka voikaan olla eripuraa kameran kanssa. Se ehkä on huomannut jotain sellaista, että uusi kameravauva on tulossa luokseni. Elämässäni on tapahtunut hirvittävän nopeasti todella paljon asioita. Se saa aika uuvuksiin. Onneksi pian koittaa kesä ja uusi asunto, uusi lemmikki ja uudet jutut. Ehkä uudet asiat auttavat jaksamaan kiihkeämmin ja sitkeämmin kuin osaan aavistellakaan.

Minulla on vahva tunne, etten osaa enää kirjoittaa. Minne ovat piiloutuneet kaikki sellaiset mukavat tunteet? Miksi kirjaimet eivät jaksa tehdä kanssani yhteistyötä? Minne on kadonnut into valokuvaukseen? Ristiriitaiset tunteet vellovat edestakaisin. Kyllä kaikki järjestyy.

Kurkin ympäriinsä ja tähyilen, katselen parvekkeelta alas. Parvekkeella on turvalasit, siellä on vain pieni rako, josta aurinko voi tulla tervehtimään meitä sohvallaistujia, keksinsyöjiä, murustajia, turhien televisio-ohjelmien katsojia. Tupakan savu saattaisi muodostua torniksi, jolloin parveke olisi eräänlainen kaasukammio. Sekin lienee mahdollista, ellei rakoa olisi olemassa. Voikohan siihen häkän hään mikälie se onkaan, tukehtua? Kuntopyöräkin on käytettävissä. Ja joskus näyttää pyörätuolikin. Kuulemma nauran enemmän. Ainakin hassua huumoria syntyy.

Diana ja Lomo naimisiin menivät. Tänään minulla on päälläni musta mekko, jossa on paljon hassuja värikkäitä kukkasia, jotka saavat minut tuntemaan itseni valtavan kokoiseksi. Kirjoitin kahdelle pienen pienelle, pikkuruiselle tytölle runot. Toinen lähti kotiin, hän kertoi minun nukkuessa minulle pitäneensä runosta. Toinen tyttö ei ehtinyt sanoa mitään, hänen oli jäätävä sairaalaan. Ehkä hän sanoo myöhemmin. Lähes toivon, ettei sanoja tule. Sanat ovat vaivaannuttavia. Minä vasta harjoittelen, sen haluaisin huutaa maailmalle. Sallitteko te sen?

Vauvat. Hankalia asioita. Olen tehnyt pelottavia asioita. Ei, ehkä ne eivät ole pelottavia. Kameravauva vähän pelottaa, pelkään, etten osaa käyttää sitä ja ettei se pidä minusta. Frettivauva pelottaa, koska pelkään, että se kuolee. Ehkä sekin on jokin oire. Pelkään, että väliaikainen hammaspaikkani putoaa suudellessa.

Noniin, no nyt hyvää yötä.

Pikkuketun paha hetki

Frettivaroitus!

Snapshotartist kuvaili ja tulin todella onnelliseksi näistä kuvista. <3 Laitan tänne nyt ne kaikki :---)

Tuhkur on rakkautta

Tänään kohtalo tunkeutuu elämääni kovin ottein, suurin elein ja mahtipontisin siirroin. Kuulostaa raskaalta ja massiiviselta. Oikeasti olo on kevyt, lentelevä, hymyilyttävä! Tapasin pihalla Keidi-nimisen suloisen pienen tytön suloisen mäyräkoiran kanssa. Muistatte varmaan Tipsun? Tuo mäyräkoira kuuluu Tipsun perheeseen ja niinpä menin juttelemaan tuolle tytölle. Kysyin, mitä Tipsulle kuuluu. Sain kuulla, että Tipsun vironkielinen nimi on Tuhkur. Tuhinaa ja kurkurrr! Tuhtuh sanoo Tipsu ja kurrr sanoo Katarina.

Keidi näytti minulle ja Ellenille hiiren pesän metsässä ja kertoi kovasti paljon kaikkia ihania juttuja. Hänen äitinsä tuli ihmettelemään, että minne saakka he olivat ehtineet koiran kanssa. Tipsu etsii uutta kotia! Niinpä menin Tipsun kotiin ja näin Tipsun jälleen. Tuleva ihana kämppikseni Emma sanoi, että tämän täytyy olla kohtalo, ihan kuin Tipsu olisi etsinyt minua rappukäytävässä.

Huomenna Tipsu ja Keidi tulevat kylään luokseni! Tipsu olisi leikattava (sain tietää, että Tipsu on sittenkin tyttö, luulin, että se on poika!) ja hyvää hoitoa ja leikkausta vastaan saisin ottaa Tipsun huostaani. Sydän pamppailee paikoillaan ylös alas kun ajattelen tuota supersuloista otusta. En vain voi sille mitään, että kyseinen hilleri on vienyt minun sydämeni aivan kokonaan.

Se liisi luokseni rappukäytävästä kamalana itkuisena päivänä, jolloin koko olemassaoloni oli epätodellista ja harmittavaa. Se piristi ja nuoli käsiäni, nukkui vieressäni ja unohti maailman kurjuuden hetkeksi. Synkkää ajatusta, mutta sitten Tipsu vei kaiken typerän ihmismössön pois mielestä. Ehkä Tipsu löytää tiensä minun luokseni jälleen.

Tipsun etsintäkuulutus oli laitettu heidän kaapin oveen! Voin näyttää sen teille huomenna. Siinä oli Viiman piirtämä Tipsu!

23.4. Tipsu saapui rappukäytävästä. Tuossa punoittava pullanaamani kun olin haljeta onnesta Tipsun ollessa sylissäni! Katsokaa sitä pikkuista, se on niiiin pieni! Se on niin suloinen!

Keväisää

Tulin täyttäneeksi 19 vuotta. (SAIN VIIMALTA JUUSTOKAKUN JA YKSISARVISGLITTERKORTIN!) En oikein tiedä, mitä pitäisi ajatella vanhenemisesta ja koko syntymäpäivien ideasta. Olen iloinen, että voin olla jo 19-vuotias. Pohdin, kuinka kamalaa olisi olla 12-vuotias jälleen. Ehkä siinäkin iässä oli omat hyvät puolensa, mutta nyt en juurikaan niitä muista. Iän tuoma vapaus rauhoittaa ja tuntuu erinomaisen hyvältä. 12-vuotiaana kirjoitin päiväkirjoihini asioita, joita minun tulisi huomioida sitten kun vanhenen. Se sisälsi jotain sellaista, kun opettele meikkaamaan ja hanki paljon kavereita. Kuulostaa tosi surulliselta!

Samalla tätä kirjoittaessani salaa haaveilen jostakin pienestä listasta. Haavelistasta, jonne voisin kerätä kaikki ajatukset ja odotukset tulevasta vuodesta. Ehkä sellaisia harrastetaan uutena vuotena? En minä. Uusia seikkailuja kai kovasti odotan. Uusia paikkoja. Uuden löytämistä. Uuden oivaltamista. Välillä pelkään, etten ehdi kohdata tarpeeksi uutta tai että unohdan kaikessa innostuksessani kaiken vanhan ja arvokkaan. Toisaalta rakastan ylikaiken muistoja päiväkirjoissa ja valokuvia.

Tuntuu, että en osaa kirjoittaa enää. Ehkä se tulee takaisin jossain vaiheessa. Kirjaimetkin tarvitsevat lepoa ja omia seikkailujaan. Nekin kai kulkevat omia teitään, vähän sinne tänne, tuonne tänne, minne sinne. Ehkä tunnekuohutkin saattavat ujostuttaa niitä. Syntymäpäivät ovat aiheuttaneet kummallisia tunteita, vähän itkuisiakin. Mutta ei, ei vielä ole ikäkriisiä, vain ihmiset mietityttävät.

Tänään urhea pikkukettu tappoi monta zombia vampyyripelissään. Hänen toivomuksestaan toin tämän julki :--) Pikkukettu on hurjan urhea ja kiljuikin vain ihan aivan vähän.

Viime keväänä vierailin Kiasmassa Viiman kanssa. Viima kurkkiii! Tykkäsin tästä kuvasta paljon sillon viime vuoden keväällä. Voi, olin juuri täyttänyt 18 vuotta ja elämä näytti niin valoisalta. Niin riemukkaalta. Valitettavaa, miten elämä tuntuu alkavan vasta vanhenemisen myötä. Kai ihan luonnollista, kukaan ei vain ole kertonut sitä minulle aikaisemmin.

I'll try to translate this to English. I turned on 19 years old. Viima baked cheesecake as a birthday present and I got lovely unicorn card! I don't know what I should think about getting old and about the whole thing of birthdays. I'm glad that I'm already 19 years old. I considered that it would be awful to be 12 years old again. Maybe there were good memories, too. But I just don't remember any. My age is bringing me more freedom which is relaxing. It feels absolutely wonderful. When I was 12 years old I wrote things which I should notice while growing up. The list included things like "learn how to do beautiful makeup" and "get lots of friends". It sounds so sad.

While writing, I secretly dream about little list. It could be wishlist, which includes all my thoughts and expectations about this year to come. Maybe people are doing list like this in New Year? I don't. I'm severly waiting for new adventures and new places. I'm waiting for finding something new and realizing something exciting. Sometimes I'm afraid of that I can't find any new things or forgetting all old and precious while being excited. On the other hand the most fascinating thing is memories in the diaries and photographs!

I have a feeling that writing is hard. Maybe it'll be okay. Perhaps letters need their own rest and their own adventures. They are on their own way. Maybe my strong emotional reactions are embarrass. Birhday have caused weird feelings for me, little bit crying and so. But no way, there is no age crisis, just the relatives are stupid hahaha.

Today Pikkukettu was such a brave and killed so many zombies in her vampire game! :---)

JEE! Turhanpäivästä tekstiä suomeksi ja englanniksi! Hyvä niin! Olen iloinen, että sain edes joitakin sanoja ulos ja jopa käännettyä! Pelkään englannintaitoni rapistuvan. Samoin ehkä vähän suomenkin. Huihui, 9 päivää ja pääsykoe!