Monday, May 14, 2012

nyt!

Viima kamerataikuroi! Katarina on tänään vähän väsynyt. Olen katsellut kuvia. Voi kuinka voikaan olla eripuraa kameran kanssa. Se ehkä on huomannut jotain sellaista, että uusi kameravauva on tulossa luokseni. Elämässäni on tapahtunut hirvittävän nopeasti todella paljon asioita. Se saa aika uuvuksiin. Onneksi pian koittaa kesä ja uusi asunto, uusi lemmikki ja uudet jutut. Ehkä uudet asiat auttavat jaksamaan kiihkeämmin ja sitkeämmin kuin osaan aavistellakaan.

Minulla on vahva tunne, etten osaa enää kirjoittaa. Minne ovat piiloutuneet kaikki sellaiset mukavat tunteet? Miksi kirjaimet eivät jaksa tehdä kanssani yhteistyötä? Minne on kadonnut into valokuvaukseen? Ristiriitaiset tunteet vellovat edestakaisin. Kyllä kaikki järjestyy.

Kurkin ympäriinsä ja tähyilen, katselen parvekkeelta alas. Parvekkeella on turvalasit, siellä on vain pieni rako, josta aurinko voi tulla tervehtimään meitä sohvallaistujia, keksinsyöjiä, murustajia, turhien televisio-ohjelmien katsojia. Tupakan savu saattaisi muodostua torniksi, jolloin parveke olisi eräänlainen kaasukammio. Sekin lienee mahdollista, ellei rakoa olisi olemassa. Voikohan siihen häkän hään mikälie se onkaan, tukehtua? Kuntopyöräkin on käytettävissä. Ja joskus näyttää pyörätuolikin. Kuulemma nauran enemmän. Ainakin hassua huumoria syntyy.

Diana ja Lomo naimisiin menivät. Tänään minulla on päälläni musta mekko, jossa on paljon hassuja värikkäitä kukkasia, jotka saavat minut tuntemaan itseni valtavan kokoiseksi. Kirjoitin kahdelle pienen pienelle, pikkuruiselle tytölle runot. Toinen lähti kotiin, hän kertoi minun nukkuessa minulle pitäneensä runosta. Toinen tyttö ei ehtinyt sanoa mitään, hänen oli jäätävä sairaalaan. Ehkä hän sanoo myöhemmin. Lähes toivon, ettei sanoja tule. Sanat ovat vaivaannuttavia. Minä vasta harjoittelen, sen haluaisin huutaa maailmalle. Sallitteko te sen?

Vauvat. Hankalia asioita. Olen tehnyt pelottavia asioita. Ei, ehkä ne eivät ole pelottavia. Kameravauva vähän pelottaa, pelkään, etten osaa käyttää sitä ja ettei se pidä minusta. Frettivauva pelottaa, koska pelkään, että se kuolee. Ehkä sekin on jokin oire. Pelkään, että väliaikainen hammaspaikkani putoaa suudellessa.

Noniin, no nyt hyvää yötä.

Pikkuketun paha hetki

No comments: