Onnellisuus!

Pian olen jälleen kokonaisempi kuin aikoihin. Miten asiat voivat heitellä tällä tavoin? Tuntuu kuin hukkuisin kysymyksiin ja mieleni odottaisi jatkuvasti oivallusta ja tietynlaista laajenemista, avartumista maailmalle. Kovera katse kulkee ympäriinsä esineissä asioissa. Ostaisinkohan tänäänkin jäätelöä, se olisi aika ihanaa. Toisaalta haluaisin käydä kahvilassa, mutta millä rahalla, millä seuralla? Olen nukkunut vaillinaista unta, jatkuvasti odottaen ja ihmetellen. Kaikkea jännittävää tapahtuukin.

Mietin omaa särmäkkyyttä ja omaa tunnetta omasta itsestä. Tällainen vaihe tällä kertaa. Kaipaan itseäni ja ystäviäni. Kaikki kuitenkin vaikuttaa hyvältä. Miten asiat menevätkin eteenpäin, ehkä jonkinlaista kiertokulkua toden totta. Odotus on varmaan tämän elämän vaiheen tärkeä sana. Sellaista elämäni on ollut monet monet vuodet ja nyt odotus tiivistyy ja hämmentyy, kun kohtaan pian sen vaiheen, jota olen odottanut niin malttamattomasti. En ole kärsivällinen.

Kahden tunnin päästä minuun muodostuu jotain, joka ei lähde pesemällä pois. Se on ihanaa, ihastuttavaa, upeaa! Olen riemuissani! Toivon, että kuume ei nouse tänään. Tuhkur ja minä siivoamme tänään täällä, jos siltä tuntuu. 

Ihana Lensku kuvasi mut ja Tuhkurin ihanalla parvekkeellamme, ihanissa sirkusjuhlissani! <3

Olen löytänyt jälleen kirjojen lukemisen tuoman ilon. Lisäksi olen riemuissani, kun saan istua ison ikkunani ikkunalaudalla niin, että jalat ovat ulkona. Heilutella niitä siinä. Katsella alas. Lukea kirjaa ja tuntea suurta onnellisuutta. Löysin lapun johon olin piirtänyt meidän talomme näköisen talon ja siinä alla luki "jossain on talo, jossa minäkin olen onnellinen", oi. Lisäksi yölliset seikkailut talomme katolla ovat olleet suloisia.